perjantai 22. syyskuuta 2017

Bitit solmussa, uutta ja vanhaa...muisteluaki

Mie saan haasteesta nuot laukut ja lompuukit...JESH! Niin sai muuan muuki mun edustajista
Elämä jaksottuu kolmen viikon perioideihin nykyään, Oriflamen myyntijakso kestää sen ajan.
Vuodessa on 17 jaksoa ja nyt tänään, tällä päivämäärälä alko jakso 14

Se ku tuo jakson päätösilta on, on aika haipakkaa ja voin kertoa että tää jakson jäläkeinen päivä on ns förmitätön päivä...haahuilen pyjama päällä ja se vähänenki järki mikä tuolla pääsä on, on täysin off asennossa. Tännään varsinki molen ollu niin, NIIN pysäkilä ko olla voi.
Oon tänään istunu tai röhnöttäny sohovala ihan äxänä telkkua tuijottamassa, katoin Vain elämää ohjelman. Son oikiasti huikian paljon että jaksan jonku kattoa alusta loppuun. Mie en telkku ole pahemmin tuijotellu viiteen vuoteen, jos koko tuona aikana oon kattonu 15 tuntia niin son poka palijo.
Ei mulloo aikaa, enkä mie saa sitte mittään aikaseks jos alan siihen puuhaan.

Aina ko jakso päättyy meillä on meiän tiimin miitti, aiemmin son ollu seuraavalla viikolla ja nyt met päätimä vaihtaa systeemin ja piettiin se jo jakson päättymispäivänä. Sielä käymä läpi mennyttä ja tulevaa, röpisemä kaikkea ja meil on hyä meininki.

Viime jaksola meiän porukkaan tuli uusia ihimisiä isommasti, met taiama olla tällä suunnin nyt noppeiten kasvavin tiimi. Se tuo myös paineen allekirjottaneelle ja Teijalle tuohon jaksonpäätökseen...nimittäin kuten joka asiassa uusilla on kysyttävää ja ongelmia. Met päivystämä koko päivän aina puolille öin neuvomassa ja auttamassa. Eilen näitä oli aiempaa enemmän ja lisäks oli pari jännitysmomenttia.

Kello ko löi kakstoista yöllä, olo oli aika tarkalleen kaikkensa antanu...mutta niiiiin häpihäpi, mun oma tavote täytty JEI!
Mie tienasin itelle uuvet upeet laukut, 100 euron kenkälahjakortin ja TADAAAAAA 300 euron lahjakortin stylistille. Puhumattakaan sitten muista tuote eduista, nää oli semmosta extraa...niin ja tienasimmie rahhaaki.
Jaksola 14 eli tästä päivästä ettepäin, uus edustaja voipi kaiken muun uppeuen lisäks tienata nuot kaks laukkua ja lompuukin...tuo isoin on siis ISO, ns viikonloppulaukku.
Meile jokka rekrytoima on omat kampanjat...tällä kertaa soon lahjakortteja ja jo vain mie haluan ja tarvitten niitä...mun matolaatikko, tietokonneeksiki kutsuttu, meinaa lasahtaa hetkenä minä hyänsä. Puhelinki pitäs uusia, niin josko mie nuista saisin vähän "alekuponkeja" itele.


Meile tuli tieto että bitit on bittiavaruuessa menny solomuun ja tänään toteutuvaks suunniteltu juttu siirtyyki teknisten ongelmien vuoksi.
Ekaks mie olin että voihan (painokelevotonta tekstiä), mua nolotti ko mie olin hunkattanu joka suuntaan rekrytoiessa, että nyt on viimonen hetki lähtiä mukkaan niin ettei mee alotusmaksua.
No nyt nuot bitit meni tosiaan solomuun ja tuo maksulliseks meno siirty reilun viikon päähän.
Sittehä mie hokasin että jumpe, täsähän on reilu viikko aikaa tarjota vielä mahtavile tyypeile mahtavia etuja ja tuloa meiän tiimiin...meinasin kirjottaa että mahtavaan tiimiin mutta sois laimia kuvaus meiän porukasta!

Molen monesti sanonu sitä, että jännästi niitä asioita on näkösällä, mikkä on itelle siinä hetkessä jotenki tärkeitä....kaikkea ei voi senkään piikkiin laittaa että sitä kiinnittäs vaan huomion eri tavalla.
Esim nyt, meile on tän Oriflamen kans tulossa tilat Sampokeskukseen...ja nyt o lahjana tietyssä asiassa Oriflamella avaimenperä...jo vain mie sen haluan ko kohta o net uuvet avaimetki.
Kattokaa ny, eikö ookki nätti?!
Ny pitäs viikonloppu jollain ilveellä hippasen ladata akkujaki, ens viikosta tullee taas semmone heihulinaa viikko että huppista.
Toisaalta pitäs se vissiin oikiasti tähän torpan laittoonki jo pikkuhilijaa paneutua, saisinkoha mie huijattua itteni niin että se tuo siivoaminen on rentouttavaa ja siinä saan ladattua niitä akkuja.

Mie tajusin eilen että siitä o aika tarkalleen 9 vuotta ko tapahtumasarja käynnisty, jonka seurauksena mun aiempi blogin pitäminenki loppu.
Eilen oli vuosipäivä siitä kö mie lähin vähän käväseen ensiavussa, seuraavan kerran mie tulin kottiin reilun kaheksan viikon päästä ja siitä kk niin äiti sairastu ja lopulta nukku pois.
Soli niin raskas soutusta aikaa ettei sieltä ollu paluuta ennää mihinkään kepiään kirjotteluun...oli tullu oikein huolella turpaan niin crohnin tauilta ko syövältä.
Enempiä mie en nuihin aikoihin usko palaavani ko emmie jaksa synkistellä, ollutta ja mennyttä...tai no johan se tuo crohn mulle tänäänki mahtiaan näytti...MUTTA emmie jaksa kitistä niistä ko se vaan kertaa huonoa fiilistä. Ennemmi mie mietin kaikkia mukavia niin pyssyy hyvä vauhti elossa.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viva Las Vegas

Multa on nyt pari semmosta ihmistä jotka tietää mitä kaikkea tapahtu reissussa, pyytäny että mie tän Las Vegas jutun kirjottasin ja tässäp...