keskiviikko 13. syyskuuta 2017

People with kind hearts...

EnR ry:n kesäkahvila Lordinaukiolla
Jos mie mitä olen tässä aikojen saatosa oppinu, on se että kun sattuu oikeita ihmisiä tielle, on sitä tietä helpompi taivaltaa. Tässä kohtaa mie tarkotan ihmisiä joiden kanssa voi tehä yhteistyötä ja toinen toisiamme auttaen saa aina enemmän.

Mulla oli ilo olla mukana aikanaan perustamassa Entisten nuorten Rovaniemi ry:tä, hyväntekeväisyyjärjestöä joka teki hommia sloganilla - meiltä entisiltä nuorilta, nykyisille nuorille.
Se alku varsinki oli huikiaa aikaa...tehtiin, touhuttiin ja tohotettiin niin ettei aina pysyny ittekkään mukana jutuissa.

Tuo homma läks siitä kun Annukka Lehtonen perusti facebook ryhmän Entisten nuorten Rovaniemi ja mie en ees enää muista miten se mie eksyin sinne ylläpitoon ja sitä kautta tutustuin Annukkaan.
Aika pikaseen kävi niin että kun ryhmään tuli "ikkunoista ja ovista" porukkaa (satoja ihmisiä päivässä), niin mediaki kiinnostu ilmiöstä.
Lapin radiosta soitettiin ja pyyettiin Annukkaa haastatteluun ja jostain syystä hää nakitti sen puuhan mulle.

Tuossa vaiheessa mie olin vielä vähän arka asioien kans, harva uskoo mutta näin se vain oli...mie harkittin tovin että voinko mie, kehtaanko mie ja sitte päätin että no kehtaanha mie.
Haastattelu meni ookoosti, mutta sehän saiki aikaan sitten oikean lumipallo efektin. Kaikki lähti vyöryyn vauhilla ja rehellisesti sanottuna, emmie ennää muista mikä oli missäkin välissä.
Päätettiin kuitenki jollain porukalla että kun meillä on jo tuhansia ihmisiä ryhmässä, niin teemä hyväntekeväisyyttä sen saralla...mie sen ensimmäisenä suustani päästin ja sitten se oliki menoa.

Se oli helmikuu kun Annukka ryhmän perusti faceen ja huhtikuussa ry oli jo olemassa. Innokkaita naisia joilla ei ollu pienintäkään hajua mitä met tehemä ja miten met rahhaa kerräämä, mutta intoa riitti ko pienessä pitäjässä. Yks asia johti toiseen ja kolmanteen jne...jotain kautta met olima yhtäkkiä Rovaniemen kehityksessä suunnittelemassa Rovaniemen ekaa Peräkonttikirppistä, sitä kautta jotain tapahtumaa Sampokeskukseen, Valdemarin kanssa Kokoontumisajo tapahtumaa kesälle ja mitähän kaikkea muuta.

Tuli Lapin Kansaan juttua, Rovaniemi lehteen,  Lappilaiseen, Radio Iskelmään jne..
Tuo Radio Iskelmä soli tapaus kans sinänsä...mulle tuli puhelu aamulla jotta haluttas haastattelu, ehikkö sie tänne tunnin päästä. Vilkasin samalla peiliin ja totesin ommaa kuvvaa kattoessa, suihkun kautta mentävä ja kuulin kauhukseni kuitenki sanovani:"Joo ehitään me, mie otan Arjan mukaan kans"...mietin että noinkohan ehimä.
Puhelu Arjalle että silloin ja silloin pitää olla keskustassa.

Hirviä tohina päällensä...vihdoin suihkun ja muun säpisemisen jälkeen istun kilometrin päässä studiosta autossa liikennevaloissa ja kuulen kuinka radiosta kuuluu:"Ihan hetken päästä meillä on haastattelussa Entisten nuorten Rovaniemi ry:stä Arja Gröhn ja Maarit Vento". Tuijotan radiota järkyttyneenä ja päässä jyskyttää vaan minen ehi millään.
Jahka herra liikennevalot anto luvan ohittaa, niin mie anteeks vaan saatoin vähän jopa ylinoppeuttaki ajjaa, kaarsin parkkiin ja siitä laitoima juoksuksi Arjan kans joka mua jo parkkipaikalla ootti.

Läähättäen päästiin toimitukseen ja muistan vieläkin kun just soi biisi Rappiolla on hyvä olla. Mietin että jovainki met hetken saama hengähtää, mutta väärässäpä olin...biisi ko loppu niin siinä met törötimä mikin takana änkyttämässä. Tuo haastattelu ei onneks ole tainnu mihinkään tallentua, oli meinaan sen tasosta sönkkäämistä että voi päivää.

EnR hommia tein 2-3 vuotta..en ees muista kauanko, mutta soli aikaa ettei ollu vapaa-ajan ongelmia. Kahtena kesänä pietimä Lordin aukiolla kesäkahvilaaki, Peräkonttikirppis oli useampaan otteeseen, Kokoontumisajot joka kesä jne jne.
Hengästyttää ko muistelee ja miettii...siihen lisäksi mie tein PartyLiteä jo kans.
Tähän yhtälöön ko lissäämä sen että alan kokemus mistään oli pyöreä nolla ko lähettiin liikkeelle...mutta se into ja ne ihmiset jokka meitä lähti auttamaan oli mieletön ja siinä poka oppi kuulkaa yhtä jos toista mm  siitä miten tapahtumia järjestetään. Se on ollu mulle hlökohtasesti toellaki iso koulu, lisänä vielä net ihmiset joihin tuota kautta sai tutustua.

Aikansa jakso tuota pyöritystä ja mie väsähin, jäin pois EnR:stä ja muut jatko sitä puuhaa ihan näihin päiviin asti.
No se mikä minut saa tästä nyt läätästämään näinki isosti on toki se että oha se ollu iso juttu mun elämässä tuolla hetkeä, siihen kulminoitu monta juttua omassa elämässäki samaan aikaan.
Mutta siis, tuo koulu ja osa nuista ihmisistä on edelleen jollain tasolla elossa mukana...osa tiiviisti osa vähemmän tiiviisti.

Tavallaan tuon ajan kontaktit, ihmiset joita tuli noissa kuviossa elämään, ovat monella tasolla mukana edelleen. Osa on mukana yhteistyökumppaneina, osa ystävinä, osa mentoreina...neuvonantajina.
Sitä molen miettiny tässä pitkin matkaa, että mikä rikkaus on kun on monenlaista ihmistä ympärillä...minkälainen rikkaus son kun voi killauttaa kaverille ko tarvii apua...minkälainen rikkaus son kun kaveri killauttaa kun tarvii apua, son sitä OIKIAA rikkautta!
Rahalla saa ja hevosela pääsee, mutta kovin sois tylsä taival taivaltaa mun mielestä...

Mulla on menossa top secret juttu...tai noh...sanomako että ei ihan julukinen vielä, on se vain ollu siinäki mukava ko on numeroita ja sähkäriosotteita mistä voi kysyä:"Oisko sulla mahollisesti, tietäsikkö kellä ois, auttasikko..." ja se asia on nyt kolmelta suunnalta auki, kolmea kautta apuja tullu ja katotaan mikä tie viepi perille vai viepikö näistä mikkään just nyt vai lähteekö vielä joku polku viemään.
Jännän äärellä ollaan ja huomenna toivottavasti selviää kahden näistä kohtalo, niin loppuu tää jännääminen.

Tämä on muuten jännempi homma tää blogin kirjottaminen...mie nytki lähin kirjottamaan ihan toista kautta tätä asiaa, mutta tässä ollaan...jauhettuna EnR kuvioita. Toisaalta mullon tuolla montaki alotettua tekstiä...ei net vain mihinkään joha, niien aika ei selkeesti ole vielä. Asia josta haluan kirjottaa, mutta se tyssää ko seinään ja siinä se sitten on. Sit tulee esmes tämmönen jossa sie hyvässä fiiliksessä niistä elämäs rikkauksista, ihmisistä alat kirjottaan ja teksti vaan viepi sinua jonnekki muistoihin/mielen syövereihin...kovin omituista. Tänään tää teksti läks ihmisistä, puheluista Saudi Arabiasta Rovaniemelle...monta ihanaa puhelua joista jäi hyvä fiilis.

Auttamisesta tuli mieleen muisto joka on hymmyilyttäny moneen kertaan. Kesäkahvilan aikaan mulle soitti yks tuttu ja sano että teiän radiomainoksessa on väärä aukioloaika. Mie ensiks nauroin että kas ku ei telkkumainoksessa...meillä kun ei mittään maksettua mainosta missään ollu.
Kaveri tuumaa:"Eikäkö oikeesti radio Iskelmän mainoksessa on väärä aika"
Siinäpä oli miettimisen paikka, että mitenkäs meidän mainos pyörii radiossa ja meiän tietämättä.
Selvis aikanaan että eräs radion toimittajista oli hyvää hyvyyttään päättäny meitä auttaa.

Huomenna mie alan töihin, tai noh ekaks mie aamulla meen hetkeks hemmotteluun...mutta sitten mie oikiasti tartun tän torpan laittoon ja teen tästä retkeilyelämästä lopun tai alotan sen että tää retkeily loppuu. Ikinä muuton jäläkeen ei ole näin kauan menny että oikein mikkään tavara paikkaansa löytää, mutta hilijaa hyvä tullee...vissiin...?! =D






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Viva Las Vegas

Multa on nyt pari semmosta ihmistä jotka tietää mitä kaikkea tapahtu reissussa, pyytäny että mie tän Las Vegas jutun kirjottasin ja tässäp...