sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Viva Las Vegas

Multa on nyt pari semmosta ihmistä jotka tietää mitä kaikkea tapahtu reissussa, pyytäny että mie tän Las Vegas jutun kirjottasin ja tässäpä mie sitten naputtelen.  Varoituksen sananen...tästä jutusta tullee piiiiiitkä ja sisältää paljon kuvia. Kuten sanottu, reissussa tapahtu yhtä jos toista...se tuppaa olemaan niin että ko mie liikahan niin sattuu vähän outojaki sattumuksia =D

Toisaalla jo sanoin että tämä reissu oli mulle tosi ISO juttu monestaki syystä, eikä vähiten siks että maalaistyär pääs eka kertaa reissuun. Miehän en ole matkustellu, ei ole persaukisela ollu rahhaa. Terveys ei ois antanu myöden ko jossain kohtaa kauppaan pääsy oli luxusta
Teiniajan unelma täytty. Lisäks vielä että tämmösille reissuille sitä pätäkkää tarttis enemmältiki ja kaikkia näistä ei sais rahalakkaan PartyLite tekee hommat isosti ja tyylillä. Suoramyyntifirmoissa nää matkat kuuluu hyvin tehyn työn palkittemiseen.

Mie en kirjota tätäkään tyylillä elvistely...vaan on vain niin magee jakaa kokemus ihmisille ja tässä samalla käydä läpi kokemaansa once in the lifetime kokemusta. Jokaisella näitä tekevällä on sama mahollisuus tehä itelleen reissu ja sitä mie rakastan. Mullaki tavallisella perus persaukisella juntilla oli mahollisus johon tartuin.

Pittää lähtiä liikkeelle siitä ku mie olin sen päätöksen tehny että mie haluan tuonne PartyLiten matkalle. Heti kun tuli tieto mihin hotelliin siellä majotutaan yläkuvassa ole Wynn, mie tulostin tuon alotuskuvan isona (2 A4 paperia), laminoittin sen ja kiinnitin seinään mun tietokoneen yläpuolelle.
Aina ko mie istahin koneelle mie tuijotin kuvaa ja mietin että tuonne mie MEEN!

Ihmismieli on jännä värkki, kun sie siirrät sen unelman/asian mitä haluat, visuaaliseen muotoon niin sie alat toimimaan niin oot fokusoitunu siihen asiaan. Ei ne unelmakarttojen teot ihan huuhaata ole.
Ei net tosin toimi niin että sie teet unelmakartan ja ootat että kaikki tapahtuu vain...just like that (napsauttaa sormiaan)! Ei vaan kyllä sie sen työn jouvut tekemään että sie sen päämäärän saavutat, mutta kun se on aina sun silmissä ja mielesä niin jovain sie alat toimimaan niin että sie sen saavutat!

Kun se päivä koitti että mie sinne matkale lähtöä tein...oliha se jännää, maalaistyär lähtee oikiasti isole kirkole. Pelottiki se vähän, net jokka minut tuntee, tietää että mulle on luotu tuuria...sitä huonoa semmosta ja heti kahmalo kaupala.

Reissua ennen oli tapahtunu tää kaikki: Jääkaappi, hella ja miehen kännykkä hajos. Mun laukku varastettiin mukanaan lompakko, avaimet ja kännykkä. Mun järjestelmäkamera tippu Kemijoen pohojaan.
Voitte siis uskoa että vähän hermostutti lähtiä ja jokku kanssa matkustajista jo tuumas jotta uskaltavakkohan het lähtiä sammaan konneeseen mun kans...no lähti net.

Helsigistä met lensimä Lontooseen jossa oli koneen vaihto ja sieltä sitten kohti Vegasta...no siinä ku met oltiin koneeseen menossa niin muut kuvas yhtä konetta ikkunan läpitte ja mie se tyhymänä kysymään että mitä kummaa tet tuota konetta kuvvaatta, ihan normaalin näkönen iso kone.
Se oli niitä konneita jokka mie miellän niiksi jokka tipahtavat...se oli semmonen osaks kaks kerroksinen. No joku siinä sitten tuumaamaan että pittäähän se kuvata millä met lähemä lentään.
Mie otin pari askelta taaksepäin ja tuumasin että miehän en tuone lähe, tuo ei voi pysyä ilimasa...no lähihä mie silti.

Olikohan se liene kaikkineen 16 tuntia siitä ko met Helsingistä lähettiin, että met Vegasiin laskeu'uttiin...hiton monta tuntia kuitekki.
Taas mie sanon että minut tuntevat tietää kuinka mie olin kauhuissani matkan kanssa...että mitenkä se mie paheinen nikotinisti pärjään tuon lennon...mutta voittako kuvitella, minen tarvinu yhen yhtä nikotiinipurkkaa ees. Vegasin kentällä siinä ulkona mie seisoin tupakki käesä ja mietin että sytytänkö ollenkaan...no sytytinhä mie.

Kentällä siirryimä busseihin, pittää täsä välisä sanoa että meitä PartyLite ihimisiä oli jotain 800 henkilöä siellä...kahessa erässä tulima kohteeseen. Meitin kans samassa koneessa oli ainaki Ranskalaisia.
Se lämpö mikä sielä oli vastassa...sielä isola kirkola, oli kuulkaa hivelevä...kello oli jottain 11 illalla ja lämpöä semmoset +35 °C.

Hotellille menimä niin se oli järkyttävän iso, olinha mie lukenu mutta ei sitä lukemastaan tajua kuin iso. Huoneita on joku 2500 kappaletta, on oma järvi, ravintoloita vaikka son kuinka paljo ja olipa oma teatteriki hotellisa. Liikkeitä jos mitä...oli Luis Vuittonia, Cartieria jne....net oli sen näkösiä liikkeitä että pelotti kävellä ohikki ko pelkäs että jo se maksaa.
Kuva on Wynn hotellista sisältä, ns kauppakadulta




Meilä oli tervetulotapahtuma siellä yhdessä tilassa ja sinnehä mieki suunnistin muitten mukana.
Siihen mennessä kaikista parasta maailmassa oli tää vati

Vatissa oli kosteita pyyhkeitä rullala, kurkkusiivuja ja lienekkö tuo sitte mintunlehtiä. Se tunne ko sai tuon pyyhkeen sai pyyhkiä hikisiä kasvoja ja kaulaa...se oli oikiasti taivaallista!


 



Tervetulotilaisuuessa oli ruokaa ja juomaa...sielä meille jaettiin huoneiden avainkortit, Amex kortit joihin oli ladattu 100$ rahaa ja linja-autokortti sille aikaa ko met sielä olima.

Tilaisuuesta lähimä sitten suunnistaan kohti huoneita. Miekö sieltä lähin niin Tumppi, PartyLiten kuvaaja huikkas:"Maarit hei, eikö ookki vähän niinkö Pohjanhovin aula Rovaniemelä"
"Joo mutta niin h-vetin vähän" mie vastasin.

No kunhan mie vihdoin löysin paikan missä on hissit...niin jouvuin toteaan että ei sinne hisseile niin vain mennä...siellä oli "portsari" joka tsekkas jokaisen avainkortin ennenkö pääs hisseile.
Siinä matkala olin muuten huulipyöriänä katellu sitä hotellin kasinoa...jumankaut niitä pelikoneita oli silmän kantamattomiin...se kasino on kooltaa kuulema jalkapallokentän kokonen.

Huonekaveri Katri meiän puolen hissiaulassa







Pieni osa kasinoa...tosi pieni, tuo soli se mun tupakkahuone =D


Heti sillon ekana iltana met lähimä seikkaileen kaupungille ja syystä että Katrilla ja hänen suunnalta tulleella pariskunnala oli laukut hukkapiilohävöksissä ja pakko oli tietty saada hammasharjat yms.
Mun laukku oli ONNEKS toimitettu huoneeseen.
Olihan se huikia ko lähimä huoneesta ulos niin jotain puol kilometriä sai kävellä että met olima ees hotellista ulkona.

Kunhan kauppareissu oli tehty ja siellä tietekki mie jo johonki hörhöön törmäsin...yhtäkkiä mun eteen tunkastiin semmonen selhviekepakko kännyineen ja mies tuumaa takaa SMILE...mie saatoin irvistää ja puristin laukkua tiukemmin kainaloon. No siis sittekko met sieltä huoneeseen pääsimä takas niin se oli äkkiä suihkuun ja petiin kömpiminen. Huone oli muuten aikaste huikee kans...2 semmosta 120 cm leveetä sänkyä jokka oli niin korkiat että sai kiikkua nukkumaan. Huoneen ulkoseinä oli kokonaan ikkunaa ja kerros oli 33 HUI!

Uni maistu makialta...kunnes...joskus yölä met herättiin paukkeeseen ja kun meilä oli jääny meiän ikkunaverhot auki...niin näimä että sielä on ilotulitus jossain. Hetken tuijotima sitä näytelmää ja jatkoima unosia. Oli muuten melkosen upiat näkymät ikkunasta



Aamula sitten ku heräsimä ja mie katoin puhelimen viestit...en nyt muista kuka kamu oli laittanu viestin että mitenkäs muuten se sun reissu voi alakaa ko että sielä räjäytetään hotelli.
Se ilotulitus mihin met yölä heräsimä, liittyki siihen että Vegasissa purettiin hotelli räjäyttämällä. Harmi vaan ku emmä tienny etukätteen...se ois meinaan näkyny meiän ikkunoista.

Suunnistima sitten aamusta aamiaiselle ja voi pojjaat mikä puffetti siellä oli...siellä oli tarjolla KAIKKEA. Pizzazta oikiaan kinkkuun...siis siellä oli sälli potkan kans ja leikko paloja jos halus...oli puuroa, marjoja, kalaa, äyriäisiä, kanaa...KAIKKEA.
Kuva on otettu paikasta jossa ensimmäisen aamun aamiainen nautittiin


Meillehän kävi vähän ohrasesti, kuinka ollakkaan...met söimä siihen malliin että piti pyöriä pois tuolta ja seuraavan kerran tuli näläkä vasta illasta.

Seuraavaks suuntasima kaupoile äkkiä hakemaan muule porukale bikineitä ym uimavermeitä...ja sen jälkeen altaale.
Oli sielä vain kuuma...mittari huiteli yli +40°C ja betonilekko astu nin tuntu että jalakapohojat pallaa.
Näkymä hotelliin oli aikaste huikia




Päivä kuljailtiin hotellilla ja lähimaastossa, käytiin tien toisella puolella olleessa kauppakeskuksessa ym.
Myöhäsestä iltapäivästä suunnistima sitten Stripin eteläpäässä sijaitsevaan merkkiliikkeiden outlet kauppakeskukseen, joka oli niin järkyttävän iso että en vieläkään oikein tajua kuin iso se oli.
Siellä oli kauppoja joka lähtöön...mutta yllättävän hintavaa vaikka outlet liikkeitä olivat.
Parissa paikassa läks vähän lapasesta...Guessin liikkeessä enemminki




Tuolla sit kävi se mitä mie pelekäsin...mie eksyin, ekaks muusta porukasta, sitten ihan yleisesti.
Muu porukka halus veskiin ja on muuten hippasen yllättävää että veskit on melekosen kortilla, niitä ei tosiaankaan joka nurkan takana ole.
Mie menin ulos paheille ja muut veskiin...jahka mie olin tupakkani polttanu ja lähin muun porukan perään niin ehä mie mittään veskiä löytäny...jatkoin matkaa. Tuli aukio josta läks useempia käytäviä...menin yhtä käytävää ja löysin taas itteni aukiolta...ja eiku seuraavaan käytävään ja sitteppä mie en ennää tiennykkää mistä tulin.

Haahuilin kännykkä käesä ja oottelin että Katri soittaa tai laittaa viestiä. Joku mies jolla oli myyntipiste semmosella käytävällä...niitä oli joka käytävällä ja heti palijo....no tää mies sitten kysys että Can I help you. MIe siihen sönkkäämään että jos et ole taikuri joka taikoo mun kamut tähän niin et voi auttaa.

Jatkoin matkaa ja mies huikkas vielä perään:"Take care yourself" mie vaan vastasin jeejees.
Tuossa kohtaa tuli vähän semmonen olo että voihan helemapelti miten täsä käy. Mie tällä tuurila eksyneenä yksin Las Vegasissa ja illala ysin aikaan.
Päätin että jollemmie löyä kamuja niin hyppään jonku ajan päästä bussiin ja hurautan hotellille. Vähän kuitekki hirvitti mieleenhän tuli tietekki kaikki CSI Las Vegas jutut ym...GLUP!

Yhtäkkiä tajusin käveleväni sitä käytävää mistä met tulima sisään...ja hilipasin kartanole tupakalle tuumaileen mitä teen
Katri sitte laittoki viestiä ja tavallaan aia liki oltiin...he oli siellä mutkan takana toisella ovella.

Lähimä sit bussipysäkille ja kuinka ollakkaan, eikhän siinä joku narkki tuu pummaan tupakka..tai ostamaan dollarilla. Vaikia oli valehella ettemmie polta ku just olin tumpannu ja hää näki sen.
Ei siinä...annoin tupakan ja hää yritti vielä jotain hajuvettä kaupata muttemmie alakanu juttusille yhtään.
Bussi tuli aikanaan, mutta eihän se paluukaan menny niinö Strömsössä vaan oli bussin vaihtoa ja epävarmuutta päästäänkö hotellilelle mahollisesti milloin
Tuolla on muuten ns hovimestarit ja portsarit joka paikasa...vai mitä liene vartijoita nää oli, mutta oli melekosen tiukkasananen tättärä joka komenteli

Aamupäivisin met kävimä joka päivä pötköttelemässä hotskun uima-altaalla, viimisenä aamuna huomasima vasta että met päästään hissilä liki allas-aluetta, sitä ennen met olima hilippassu läpi kasinon jne niissä meiän hellemekkohurtuukeissa, joien alla oli sitten uimavermeet.
Siellä altaala mie ostin elämäni kalleimman paukun, jumankaut se makso 17$ eli sen aikasen kurssin mukkaan melkeen sama euroissa.




Jos mie nyt joka kommervenkin käyn läpi niin tää naputtaminen ei muuten lopu IKINÄ! =D
Joten VÄHÄN pikakelauksella.

No palaan kuitenki vielä sinne aika alkuun. Met emmä saaneet huoneen kassakaappia auki, jotta oisima meitin järkkärit laitettu sinne (mulla oli kamulta lainassa semmonen jota osasin käyttää tosi huonosti kun se omani oli edelleen sielä Kemijoen pohojasa).

Mie huikkasit yks päivä Katrille, että meen kasinolle tupakille ja Katri oli sit hetki myöhemmin ollu menossa veskiin toeten että se kerpele on lukossa. Oli sitten siinä huhuillu mua:"Ai et vielä mennytkään tupakalle". No ku vastausta ei kuulunu niin hää oli tajunnu että jostain syystä se veski on vaan lukossa...eikä sielä kettään oo.
Hää soitti sit huoltomiehen joka kävi sit siinä välissä ko mie siellä tupakilla olin ja hain yhdestä kahviosta hotskussa kahvia.

Katri oli sitten toennu huoltomiehele että kattoppakö met ei saaha tuota kassakaappia auki niin aukasisikko sie sen. Mies oli menny aivan kauhistuneen näköseks ja hokenu nononono...käskeny soittaa respaan.

Katri teki sit työtä käskettyä...meni tovi ja mein huoneen ovikello soi...joo-o siinä huoneessa oli oma ovikello joka aiheutti minussa hilpeyttä.
No ei siinä...Katri aukas oven ja siellä seiso semmonen h-mmetin iso mies, takana toinen ja vielä kolmaski.
Näien naamalla ei kuulkaa ollu hymyn häivää...sällit oli mustat puvut päällä...no tiättähän te, semmosia ko elokuvien turvamiehet on...ja napit korvissa tietekki.

Eka mies kyseli:"Oletteko avanneet kassakaapin"...noeiiii, ei met teitä tarvittas jos ois...
Mitähän kaikkea net kyseli...en muista enää, mut lopuks piti näyttää passit...no methä näytimä.
Kaks näistä miehistä tuli sissään ja yks jäi ovelle...taas niinkö elokuvissa...selekä mein huoneeseen päin, haarat pikkasen levällään kädet edessä ristissä ja katteli vuoroin kumpaanki suuntaan käytävää.

Nää kaks jokka tuli sisään meni sinne kassakaapille ja komensi meiät kauemmas...alkovat avaan sitä kaappia ja kokoajan samalla raportoi sen napihärpäke systeemin kautta varmaan jonnekki valvomoon:"Nyt avaamme", "Ovi auki", "Kaappi on tyhjä"
Mieko sitä seurasin niin aloin jo eppäileen että jo vain jossain on piilokamera...oli se poka niin epätoellisen olosta.

No sitten net läks:"Have a nice day" ja net oli poissa...met istuttiin penkeillämme ja tuijotima toisiama ihan hölmistyneinä, että mitä nyt niinkö tapahtu.
Jo met sitten myöhemmin tajusima miks noin...Las Vegas...

Yhtenä päivänä met olima taas kaupungilla ja mulla järkkäri kaulassa...tuijottelin kameraa ko yritin säätää sitä mulle vierasta kameraa...kuinka ollakkaan yhtäkkiä mie tajuan olevani kahen hahmon kainalossa.
Tiättäkö niitä joita näkyy telkussa...on Michael Jacksonia, Elvistä, Mikki Hiirtä jne jne...no en muista mitä nää oli mutta jotain karvasia leffahahmoja.
Nämä tekee siis ihan yksityisesti tienausmielessä sitä että jos heistä kuva otetaan het on rahhaa vaila.
Nää kaks tosiaan ampas mun molemmin puolin ja vissiin luuli että oon kameraa säätämässä jotta nyt kuvataan...taiiiii miettivät että tuo tollo keikataan.
Miekö säikähän niin ei koskaan tiä mitä tapahtuu...itelläki aina jännittää jos ehtii...
Säikähinhä mie...kaks isoa karvasta öhkömönkijää nappaa kii jossain päin hiton Las Vegasin Strippiä...reaktio kädet irtos kamerasta, mie huitasin käsilä sivuile kumpaki jonnekki naaman liki ja rääkäsin tällä kähiälä äänelläni:"FUCK OFF" ja lähin kipittään tyärten perrään jokka meni kaukana eelä.
Onneks se kamera oli hihnalla kaulasa ettei tippunu niinkö se kamera joka sinne jokkeen joutu.

Kerran meillä oli tapahtuma jossa oli PartyLiten tätä ihan kansainvälistä porukkaa mukana...maittain met olima tapahtumissa siinäki, mutta mm mies joka oli tuoksuja suunnitellut oli paikalla.
Meitä terotettiin että älkää sitte myöhästykö kun aikataulu on tiukka. No mitäpä lottoatta miten kävi...met oltiin Katrin kanssa net jokka myöhästy...met eksyimä ja se hotelli oli niin jumalattoman iso että vaikka met kysyttiin henkilökunnalta ohjetta että mistäs tämmönen sali löytys, niin kukaan...ei KUKAAN osannu neuvoa.
Vihdoin hiivimä paikalle ja meiät ohjattiin vähän niinkö takakautta sisään...mutta totta se tietekki oli niin että ainuat vapaat paikat oli sielä eesä...ihan eesä, että varmasti kaikki näki ketkä myöhästy.
Meinas itku päästä ko niin hävetti!



Ne vapaat paikat oli tuossa missä istuu kaksi vaalea paitaista naista...tämä kuva on jonkun muun maan tapahtumasta, mutta sama paikka.


Viimeisenä iltana meillä oli Amazing Partyt...ne oli toellakin sitä, billeet oli hotellin katolla olevalla uima-allas alueella jonka kylesä oli semmonen jäätävän iso yökerho.

Mie lähtötunnelmissa Amazing Partyihin


Mie se istuin siellä ja alko nainen laulamaan, tumma nainen ja äänessä samaa kun Tina Turnerilla...mie tiirasin huonon näköni kanssa että ei sunkhan...mutta ei, ei se ollut Tina vaan Grammy voittaja Thelma Houston...aivan mieletön meno.
Laitan bileistä jokusen kuvan tähän.



Thelma Houston

Kuvassa mieki, vasemman altaan reunalla valkeassa paidassa













Billeiden teema oli 70-luvun disco ja pukukoodi:valkea, hopea, musta, disco
Kuvassa allekirjottaneen kengät jokka jäi pöyän alle aika pikaseen ko meinas jalat kuolla...mie tanssin niin paljo että huhheijaa...tosin ehin mie nauttia baarin antimia, niin ruokaa ko juomaaki



Bileet oli järettömän huikeat...mie en usko että mie ikinä ennää tuun semmosiin pääsemään, toellaki nimensä mukkaan Amazing Partyt!
Seuraava päivä vielä seikkailtiin Vegasissa ja illalla istuima koneeseen joka läks viemään meitä kohti kotia.
Paljon nähtiin, paljon koettiin ja kaikkea ei voi pukea kuulkaa ees sanoiksi...huikee kaupunki, epätoellinen!
Viimonen paniikkihätähätä koettiinVegasin kentällä kun yks mein porukasta yhtäkkiä alko ettimään että missä hänen matkaliput on...samassa iski mulle panekkihätä että missä mun on...pienen penkomisen jälkeen löyty kummanki liput, mutta käet tärisi ja pumppu hakkas jonku tovin löytymisen jälkeen!

Taas meilä oli konneen vaihto Heathrown kentällä...ja siellä käyneet on varmaan joutunu niihin pömpeleihin...on ko suihkukaappi jossa seisottiin käet ylhäälä ja se laite "skannas" sut.
No miekö sieltä tulin niin totta mooses mut pyssäs se tarkastaja ja kysys jotta onko mulla polvessa jotain...mie että no eiiiiiiiii. Hän näytti sit semmosta näyttöä ja siinä näky ihmisen ääriviivat ja punasena hohkas lonkan kohta ja polven.
No hän kuitenni tsekkas polven ja pääsin jatkamaan matkaa.
Perässä tuli yks mein porukasta ja tuumas;"Hulluja nuo on, hällä tämmönen narutoppi päällä nin silti tsekkasivat olkapään ko tuo laite näytti sen punasena"
Siinä mie tajusin kysyä hältä jotta onks sun olkapää kipee...ja hällä oli...ja mulla polvi & lonkka siitä jumalattomasta kävelystä Vegasissa...se laite näytti vissiin jotenni tulehtuneet kohat.
Ois pikkusenvähäsen kiva laite jonneki työterveyteen...ai on vai jalaka kipiä....meeppä laitteeseen, noo joo-o ei oo kipiä ei tai onpa se vain kipiä heh

Helsinkiin menevässä koneessa oli hauska juttu, tuli kuulutus  Lentoemäntä jne...vakio jutut, mut sitten, tervetuloa Finnairin lennolle erityisesti Las Vegasin palkintomatkalta palaavat kolleegat...met repesimä taputtamaan ja kaikki muut koneessa kurkki että mikä hitto noille tuli...ko kaikki ei varmaan ymmärtäny kieltä.

Vierailin kamujen luona Helsingissä ja mun ystävä Anssi oli viemässä mua kentälle kun nähtiin semmonen suht pieni kone ja mie nauroin että ois se ko sois tuo kone millä lennetään...naurettiin että joopa joo, ei ne tommosilla lennä tämmöstä matkaa. Eipä lennä ei...kyllähän se oli just se kone.
Sää matkalla oli kauhia ja siinä koneessa se toellaki tuntu. Oltiin jo vihdoin laskeutumassa Rovaniemen kentälle...miehän olin siinä vaiheessa matkustanu jo toista vuorokautta...väsyny ja ootin vaan että pääsen kotio.
Kone oli jo aika matalalla ko se jumankaut veti takas taivaalle...mie meinasin purskahtaa itkuun kun lentokapteeni ilmotti että on niin huono sää ettei päästä laskeutuun vaan jouvutaan lenteleen tovi siinä ympyrää.

Mietin että tänhän kruunais nyt se että kone lähtis jonnekki Ouluun 250 km päähän ja joutusin vielä kärsiin bussi tai juna kyyin kotio.
No ei, pääs se vihdoin laskeutuun...odotin hulluna, että kohta mie näen mun miehen ja tyttären, ikävä oli jo kova.
Ei ollu mies vastassa vaan tyär ja miehen systi...mie sit naurahin että aijaa mieskö vie autoa parkkiin...niin miehen sisko sanoo jotta ei kun ei mies ole mukana kun hää ei päässy, kun teiän autoon oli murtauduttu.
Mie tuumasin että nyt ei muuten huumorintaju riitä...että oikeesti missä mies on...mutta se oli ku oliki totta ja näin tyär tuli tätinsä kaa mua vastaan ku oli siellä ollu edellisen yön.
Autocase on sitte juttu sinänsä....ei siitä enempää tässä vaiheessa...mut ilm. joku narkki yrittäny saaha sen liikkeelle onnistumatta mutta toki auton hajottaen.

Mun mieletön reissu oli takana ja mie kotona ehjänä ja ilman että mitään suurta katasroohvia tapahtu.

Kiitos PartyLite matkasta ja Las Vegas matkasta...on ollu huikee taival!


Nyt puhaltaa isosti muut tuulet, tuo kaikki taakse jäänyttä ja nyt odotan malttamattomana Oriflamen ens kesän Välimerenristeily...tein sen tällä puuhalla, niin mulle kun miehelle, tai no miehen matka varmistuu pikaseen =)

Kuvat alla on tän kesän risteilyltä jolla oli huikiat 6000 Oriflame aluejohtajaa juhlistamassa Oriflamen 50 vuotista taivalta. Meitin risteilyllä tuskin näin hulppeeta on...mutta ihan huippu lähteä reissuun viikoks välimerelle!



Osan PartyLite jutun kuvista on ottanu PartyLiten kuvaaja, osan mie tai joku meidän porukasta.
Oriflamen kuvat on ottanu  Oriflamen kuvaaja

Ja jos joku oikiasti jakso tarpoa tänne asti tän jutun niin HUHHUH...epäilen ettei kukaan ole jaksanu koko juttua lukia =D



2 kommenttia:

  1. Mä jaksoin! :) Mahtava matka varmasti!
    T: varaani

    VastaaPoista
  2. Oli se mahtis...aivan huippu!
    Ja jumankekka, hienoa ko jaksoit lukee =)

    P.S. mahtava nähdä nimi varaani pitkästä aikaa =)

    VastaaPoista

Viva Las Vegas

Multa on nyt pari semmosta ihmistä jotka tietää mitä kaikkea tapahtu reissussa, pyytäny että mie tän Las Vegas jutun kirjottasin ja tässäp...